Puhuttaessa suomalaisesta designista ja suomalaisista muotoilijoista, palataan usein 1950-luvulle, koska monet suomalaiset alan huippunimet ovat toimineet juuri tuolloin. 1950-luvun suomalaisista muotoilijoista ovat tuttuja esimerkiksi Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Saara Hopea sekä Kaj Franck.
Millaiset asiat olivat tyypillisiä 1950-luvun suomalaiselle designille?
1950-luvulla muotoilussa korostui käsin tekeminen ja kyseisen aikakauden parhaita muotoilijoita voidaankin pitää erittäin taitavina käsityöläisinä. Heille oli tärkeää tuntea käyttämiensä materiaalien käyttäytyminen sekä ominaisuudet ja tämä tieto kertyi nimenomaan omien kokemusten kautta. Muotoilu oli siis aivan toisenlaista kuin nykyään, koska tuolloin ei ollut käytettävissä tietokoneavusteisia ohjelmistoja, joiden avulla muotoilun suunnittelu tapahtuu nappia painamalla. Suomalaiselle muotoilulle on tyypillistä pelkistetty ja moderni skandinaavinen ilme.
Saara Hopea ihastutti kauniilla lasiesineillään, koruillaan ja huonekaluillaan
Saara Hopean suvussa oli perinteitä muotoilulle, sillä hänen isänsä Ossian hopea omisti Porvoossa kultasepänliikkeen. Tällaisista lähtökohdista käsin oli kenties tavallista helpompi ponnistaa muotoilun alalle, ja Saara itse kävikin Taideteollisen keskuskoulun sisustustaiteen osaston ja toimi myöhemmin korujen, lasiesineiden sekä huonekalujen suunnittelijana. Hopean työ on saanut paljon tunnustusta; hänet on palkittu esimerkiksi Milanon triennaaleissa sekä Porvoon kaupungin kulttuuripalkinnolla. Vuonna 1982 Saara Hopea sai valtion taideteollisuuspalkinnon.
Tapio Wirkkala tuli tunnetuksi kuvanveistäjänä ja muotoilijana
Tapio Wirkkalaa kutsutaan usein hahmoksi, j
oka vaikutti merkittävällä tavalla maamme uudenaikaiseen taideteollisuuteen; tästä syystä sodanjälkeistä aikaa, jolloin kotimainen taideteollisuus eli kultakauttaan, kutsutaankin Wirkkalan kaudeksi. Tätä kautta jatkui 1960-luvulle saakka. Tapio Wirkkalan käsialaa ovat monet suomalaiset design-klassikot, kuten Suomen Pankille suunnitellut setelit, Kantarelli-maljakko sekä Iittalalle suunnitellut lasiastiat, kuten Ultima Thule -nimiseen sarjaan kuuluva lasisto.
Wirkkalan työ sai runsaasti tunnustusta. Milanon triennaalin hän voitti monta kertaa. Lisäksi hän sai Pro Finlandia -mitalin sekä akateemikon arvonimen. Nykyisin Wirkkalan töitä voi ihailla esimerkiksi Espoon modernin taiteen museossa. Myös Tapio Wirkkalan lähisuvussa esiintyi taiteellisuutta, sillä hänen isänsä toimi hautausmaa-arkkitehtinä ja äitinsä harrastuksiin kuului puunveisto. Lisäksi Tapion sisar ja veli toimivat taiteilijoina.
